Neuropsykiatriset häiriöt

Lasten ja nuorten neuropsykiatriset häiriöt ovat kehityksellisiä aivojen toimintaan liittyviä häiriöitä. Niihin liittyy kuitenkin usein samanaikaisia psykiatrisia ongelmia, jotka voivat pahentaa toisiaan. Joillakin neuropsykiatrisilla häiriöillä on ennen kaikkea voimakas vaikutus sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Takaisin

Neuropsykiatriset häiriöt

Neuropsykiatriset häiriöt

Lasten ja nuorten neuropsykiatriset häiriöt ovat ensisijaisesti kehityksellisiä aivojen toimintaan liittyviä häiriöitä. Niihin liittyy kuitenkin usein samanaikaisia psykiatrisia ongelmia, joista edelliset voivat pahentaa jälkimmäisiä ja päinvastoin (esim. unihäiriöt).

Nepsy-vaikeudet vaikuttavat jokapäiväiseen elämään: niin sosiaaliseen vuorovaikutukseen, kielelliseen ja ei-kielelliseen viestintään, tunteiden sääntelyyn ja oman toiminnan ohjaukseen. Oireiden voimakkuudet ja ilmiasut vaihtelevat eri ihmisillä eri ympäristöissä. Kaikkia oireita ei ole kaikilla.

Seuraavat vaiheet

Autismikirjon häiriöt (Asperger)

Autismikirjon häiriöt (Asperger)

Autismikirjon häiriöt (myös Asperger) ovat aivojen neurobiologisia kehityshäiriöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten ihminen viestii ja on vuorovaikutuksessa muiden kanssa, sekä siihen, miten hän aistii ja kokee ympäröivän maailman.

Aspergerin oireyhtymä ilmenee jokaisella hyvin yksilöllisesti ja sen aiheuttamat toimintarajoitteet ovat myös yksilöllisiä ja vaihtelevia. Jotkut pystyvät elämään hyvin itsenäisesti, toiset taas voivat tarvita vahvaa tukea läpi elämänsä. Aspergerin oireyhtymälle ominaisia ovat ongelmat toisten ihmisten tunnetilojen ymmärtämisessä ja tästä johtuvat kommunikaatio-ongelmat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sekä erilaiset kaavamaiset käyttäytymistavat.  Asperger henkilöllä voi olla vaikeuksia tulkita toisiin ihmisiin liittyvää sosiaalista tietoa, kuvailla ja säädellä omia tuntemuksia sekä organisoida ja hoitaa arkielämään liittyviä asioita. Nämä tekijät altistavat heidät masennukselle ja ahdistukselle.

Seuraavat vaiheet

Epäily ja tunnistaminen

Epäily ja tunnistaminen

Tunnistaminen varhaislapsuudessa

Varhaislapsuudessa autismikirjon piirteisiin kiinnitetään huomiota usein siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa opetella vuorovaikutustaitoja ja puhetta. Tunnusomaisia piirteitä ovat esimerkiksi aistitoiminnan erityispiirteet (yli- ja aliherkkyydet), poikkeavat tai puutteelliset vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaidot, toiminnanohjauksen vaikeudet ja erityiset mielenkiinnon kohteet.

Alle kouluikäisellä lapsella kasvun ja kehityksen seuranta sekä muiden neuropsykiatristen häiriöiden poissulkeminen on tärkeää.  Tällaisia neuropsykiatrisia häiriöitä ovat esimerkiksi tarkkaavuushäiriöt ja Touretten oireyhtymä.

Terveyskylän sivuilla voit testata lapsesi riskiä/mahdollisuutta autismikirjon häiriöön seulontakyselyllä. Tulos on suuntaa antava, mutta auttaa sinua tarkemmissa jatkoselvittelyissä.

Tunnistaminen koulu- tai nuoruusiässä

Koska Aspergerin oireyhtymän ilmenemistavat ovat hyvin monimuotoisia,  kyseistä häiriötä ei välttämättä tunnisteta vielä varhaisvaiheessa.  Erityisesti tytöillä oireet voivat hankaloitua murrosiän alkamisen jälkeen. Myöhemmällä iällä Aspergerin oireyhtymää voidaan kuitenkin  epäillä mm. tilanteissa, joissa lapsella/nuorella on

  • sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyviä vaikeuksia
  • vaikeuksia tunteiden ilmaisussa ja hallinnassa tai niiden tunnistamisessa,
  • vaikeuksia omien tuntemusten tai ajatusten jakamisessa,
  • hyvin voimakkaita ja rajoittuneita kiinnostuksen kohteita, kaavamaista käyttäytymistä tai esimerkiksi syömiseen tai pukeutumiseen liittyviä erityistapoja

Sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet voivat näkyä esim. vaikeutena solmia ja ylläpitää sosiaalisia suhteita tai toimia sosiaalisissa tilanteissa. Vaikeus hallita omia voimakkaita tunnetiloja voi puolestaan näkyä arjessa siten, että lapsi/nuori menettää äkillisesti malttinsa ja käyttäytyy aggressiivisesti. Uppoutuminen omaan kiinnostuksen kohteeseensa voi joidenkin kohdalla olla niin vahvaa, että toiminnan keskeyttämisestä syntyy konflikti. Myös ruokavalio voi olla hyvin suppea tai oma toimintakyky voi mennä aivan sekaisin, jos omat rutiinit tai tavat häiriintyvät.

Aspergerin oireyhtymään mahdollisesti liittyviä muita ominaisuuksia voivat olla tic-oireet, aistiyliherkkyydet, unihäiriöt, kasvosokeus, poikkeuksellisen hyvä muisti tai toiminnanohjauksen ongelmat. Lapsi/nuori voi saada Asperger-diagnoosin lisäksi myös ADHD- tai ADD-diagnoosin.

Tyttöjen oireilun tunnistaminen

Aspergerin oireyhtymään liittyvä oireilu on hyvin yksilöllistä. Tyttöjen ja poikien oirekuvat voivat poiketa toisistaan merkittävällä tavalla siten, että tyttöjen oireilua on vaikeampi tunnistaa. Tytöt eivät esimerkiksi reagoi aggressiivisesti haastavassa tilanteessa vaan käyttäytyvät useammin vetäytyvästi ja passiivisesti. Tytöt ovat myös motivoituneempia oppimaan sosiaalisia perustaitoja ja voivat esimerkiksi oppia jäljittelemään sosiaalisesti suotavaa käytöstä. Tytöt kärsivät kuitenkin poikia useammin mielialaoireilusta (kuten masennuksesta), joka onkin hyvin yleinen syy psykiatriseen hoitoon hakeutumiseen. Oireiden syiden taustalta voi kuitenkin löytyä Aspergerin oireyhtymään liittyviä ongelmia, kuten ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunnetta ja vaikeuksia tulkita toisiin ihmisiin liittyvää sosiaalista tietoa, kuvailla ja säädellä omia tuntemuksiaan sekä organisoida ja hoitaa arkielämään liittyviä asioita

Aspergerin oireyhtymästä kärsivien mahdollisia samanaikaisia rinnakkaisoireita ovat masennuksen lisäksi mm. ahdistuneisuus, syömishäiriöt sekä sukupuoli-identiteettihäiriö.

Seuraavat vaiheet

Tutkimukset ja hoito

Tutkimukset ja hoito

Tutkimukset

Aspergerin oireyhtymään liittyvät tutkimukset voi toteuttaa joko perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon ammattilainen.

Varhaislapsuudessa lapset ohjautuvat tutkimuksiin neuvolasta. Autismikirjon arviointi tapahtuu moniammatillisesti. Arvioinnissa voivat olla mukana puheterapeutti, toimintaterapeutti ja psykologi. Arvioinnin jälkeen lapsi ohjautuu lääkärille diagnosointia ja mahdollista kuntoutussuunnitelman tekoa varten.

Lasten, nuorten ja nuorten aikuisten ollessa kyseessä (23-vuotiaaksi asti)  tutkimuksia toteutetaan Lasten ja nuorten yksikössä; Lastentautien poliklinikalla, Perhepalvelukeskuksessa, Lastenpsykiatrisella poliklinikalla sekä Nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Perhepalvelukeskuksen asiakkaaksi voi hakeutua mm. lasten ja nuorten palveluluukun kautta. Lasten ja nuorisopsykiatrian poliklinikalle sekä lastenlääkärin tutkimuksiin ja hoitoon hakeutumisessa tarvitaan lähete.

Yli 13-vuotiaiden nuorten ja nuorten aikuisten tutkimukset toteutetaan pääosin haastattelumenetelmällä, jolloin kartoitetaan tutkittavan mahdollista oirekuvaa lapsuudesta asti. Haastateltavia ovat nuori itse ja hänen vanhempansa. Kyseisen tiedonkeruun jälkeen asiakas ohjataan lääkärille diagnosointia ja mahdollisen kuntoutussuunnitelman tekoa varten.

Hoito

Koska ko. oireyhtymän ilmeneminen on hyvin yksilöllistä, hoito ja tukitoimet suunnitellaan  yhteistyössä perheen, hoitotahon ja päivähoidon/koulun toimijoiden kanssa, kunkin lapsen/nuoren omien tarpeiden mukaan. Lapsi/nuori osallistuu suunnitteluun omien valmiuksiensa mukaan. Tällaisia tukitoimia voivat olla  mm. sosiaalisten vuorovaikutustaitojen harjoittaminen, toiminta-, puhe- ja fysioterapia tai neuropsykiatrinen valmennus. Erilaisten käyttäytymisterapeuttisten keinojen avulla lasta/nuorta voi mm. auttaa jäsentämään kokemuksiaan, ilmaisemaan omia tunteitaan ja tulkitsemaan paremmin toisten tunteita sekä oppimaan uusia toimintamalleja myös käytännössä. Myös psykiatristen liitännäisoireiden (kuten masennuksen ja ahdistuksen) lääkehoito voi olla tarpeen.

Lapsen/nuoren oman hoidon lisäksi perhettä voidaan tukea mm. perhetyön ja neuropsykiatrisen valmennuksen keinoin. Lisäksi perhe voi saada merkittävää tukea hakeutumalla vertaisryhmiin joko omalla paikkakunnalla tai internetissä. Savonlinnassa vertaistukea tarjoaa Itä-Savon Puatti ry. Tietoa ja tukea voi saada myös valtakunnallisen Autismiliiton kautta. Perheet voivat hakea myös Kelan rahoittamaa kuntoutusta, kuten sopeutumisvalmennuskursseja.

Seuraavat vaiheet

Seuranta

Seuranta

Koska lapsen/nuoren oireilu ja kuntoutuksen tarve vaihtelee, lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä seurataan tarpeen mukaan hoitovastuussa olevan tiimin toimesta.

Seuraavat vaiheet

ADHD

ADHD

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (attention-deficit hyperactivity disorder, ADHD) on toimintakykyä heikentävä kehityksellinen häiriö, joka voidaan diagnosoida lapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisuudessa. ADHD:n tyypillisimmät oireet ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Lasten ja nuorten hoidossa on tärkeää ohjata aikuisia käyttämään lapsen toimintakykyä tukevia menetelmiä kotona, varhaiskasvatuksessa ja koulussa.

Seuraavat vaiheet

Epäily ja tunnistaminen

Epäily ja tunnistaminen

Tarkkaavuushäiriön epäily syntyy usein jo vanhempien havaintojen perusteella. Lisäksi epäily voi herätä varhaiskasvatuksessa havaittujen tarkkaavuuden tai koulussa todettujen oppimisen tai käyttäytymisen pulmien vuoksi. Joskus tarkkaavuuden pulmia osataan epäillä vasta nuoruus- tai aikuisiässä usein hyvinkin monimuotoisen oirehdinnan takaa. Tarkkaavuushäiriö voi ilmaantua myös ilman hyperaktiivisuutta tai alivilkkautena, jolloin puhutaan ADD:stä.

Epäily varmistetaan asiaan perehtyneen terveydenhuollon ammattilaisen toimesta oirekuvan ja tutkimustulosten perusteella. Lääkäri voi tehdä diagnoosin ja harkita lääkehoitoa. ADHD-tyyppisten oireiden perusteella kannattaa aloittaa tukitoimet (mm. käyttäytymishoito, keskittymistä ja impulsiivisuutta  tukevat toimet päiväkodissa/ koulussa, vanhempainohjaus).

Usein lapsen oireita arvioidaan moniammatillisesti puhe- ja toimintaterapiassa sekä psykologisessa työryhmässä. Aistisäätelyn mahdolliset pulmat tulee rajata pois ennen ADHD diagnoosin selvittelyä.

Asiakkaat ohjautuvat tutkimuksiin lastenneuvolan, kouluterveydenhoitajan tai koululääkärin, opiskelijaterveydenhuollon yhteydenoton perusteella tai vanhemman puhelinsoitolla

Lastenneuvolan terveydenhoitaja tai lääkäri

  • tekee terveystarkastuksen
  • Muuta, keskustelu vanhempien kanssa
  • arvioi lähetteen tarpeen, tarkistaako lääkäri ICD-kriteerit?
  • tekee lähetteen erikoissairaanhoitoon (jos neuropsykiatrista pulmaa)

Kouluterveydenhoitaja ja - lääkäri

  • tekee terveystarkastuksen, vanhempien haastattelu
  • kokoaa koulun lausunnot (erityisopettaja, koulukuraattori, aineopettajat, luokanopettaja, koulupsykologi) ja scannaa lausunnot Effican Mediakeskukseen. Lomakkeita ovat mm. Viivi, Kesky, psykologin tekemä kognitiivinen tutkimusyhteenveto jne.
  • arvioi lääkitystarpeen, lääkitysseuranta koululääkärillä
  • arvioi lähetteen tarpeen
  • tekee lähetteen erikoissairaanhoitoon (jos neuropsykiatrista pulmaa)
  • PTA:n sihteeri skannaa dokumentit Efficaan

Seuraavat vaiheet

Tutkimukset, hoito ja kuntoutus

Tutkimukset, hoito ja kuntoutus

Selvittelyihin tullaan terveydenhoitajan kautta (neuvola/ päiväkoti tai koulu). Terveydenhoitaja kokoaa esitiedot ja järjestää tarvittavat erityistyöntekijöiden tutkimukset.

  • Kehityshistoria ja neuvolan/ kouluth:n havainnot (NEUVO, NEUKO / OPI)
  • Oirehistoria ja arjen selviytyminen koti /palaute koululta/ päiväkodista (TH)
  • Näkö  (NÄKÖ)
  • Kuulo (KUULO)
  • Mitat, myös pään ympärys (KASVU)
  • RR, syke (KASVU)
  • Lumiukkotesti (nla)
  • Selvitys perusterveydenhuollossa tehdyistä tukitoimista (TH kokoaa)
  • Viestit päivähoidosta (TH kokoaa)
  • Erityistyöntekijöiden tutkimustulokset ja lausunnot (TH kokoaa)
  • Viivi-kysely (psykologilta)

Diagnoosiin tarvitaan poikkeavaa keskittymiskyvyttömyyttä, hyperaktiivisuutta ja impulsiivisuutta/levottomuutta, jotka ovat laaja-alaisia, useissa tilanteissa (kotona ja päivähoidossa/ koulussa) esiintyviä ja pitkäkestoisia ja jotka eivät johdu muista häiriöistä, kuten autismista tai mielialahäiriöistä.

Lääkärin vastaanotto  perusterveydenhuollossa

Terveydenhoitaja varaa ajan lääkärin vastaanotolle koottuaan asiakkaan esitiedot. Mikäli asiakkaalla on merkittäviä psykiatriaisia oireita, varataan aika lasten/nuorisopsykiatrille. Vastaavasti jos asiakkaalla on merkittäviä neurologisia sairauksia tai asiakkaalla on lääkytys, varataan aika lastenneurologille.

Seuraavat vaiheet

Seuranta

Seuranta

Lääkityksen aloittamisen ja lääkeannosmuutosten jälkeen tarkistetaan verenpaine seuraavalla viikolla. Kuukauden kuluttua ja puolivuosittain mitataan verenpaine, syke ja paino. Lääkityksen aloittamisen jälkeen hoitavalle lääkärille soittoaika kuukauden kuluttua. Lääkityksen jatkuessa lääkärin vastaanottokäynnit  vuosittain.

Lisäksi pyydetään palaute päiväkodista tai koulusta kirjallisena (vapaamuotoinen tai KESKY).

 

Seuraavat vaiheet

Tourette

Tourette

Touretten oireyhtymä on lapsuudessa tai nuoruudessa alkava monimuotoinen neuropsykiatrinen häiriö, jonka tunnusomaisin piirre on tic-oireet. Tic- eli nykimisoireet ovat vaarattomia, tahdosta riippumattomia ja toistuvia kehon liikkeitä tai äännähdyksiä.

Touretten oireyhtymään liittyy usein muita neuropsykiatrisia ja psykiatrisia oireita, joilla voi olla suurempi merkitys lapsen tai nuoren toimintakyvylle kuin itse tic-oireilla. Yleisimpiä samanaikaishäiriöitä ovat aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö sekä pakko-oireinen häiriö

Seuraavat vaiheet

Epäily ja tunnistaminen

Epäily ja tunnistaminen

Tic-oireet ovat lapsilla yleisiä väliaikaisina oireina, leikki- ja alakouluikäisillä niitä esiintyy 20%:lla lapsista. Lieviä ja ohimeneviä tic-oireita, joista ei koidu lapselle tai nuorelle haittaa, voidaan arvioida perusterveydenhuollossa neuvolassa, koulu- tai opiskelijaterveydenhuollossa.

Jos tic-oireet pitkittyvät ja haittaavat lapsen tai nuoren arkea, on pohdittava Touretten oireyhtymän mahdollisuutta. Touretten oireyhtymä on väliaikaisia tic-oireita harvinaisempi, sen esiintyvyys pojilla on noin 1% ja tytöillä 0.3%.

Touretten oireyhtymässä lapsella tai nuorella on esiintynyt useita motorisia ja ainakin yksi äännellinen tic-oire yli vuoden ajan yleensä vaikea-asteisena ja arkea haittaavana. Tic-oireet on yleensä helppo tunnistaa: tahattomien ja usein oudoilta tuntuvien lihasnykäysten ja erilaisten äännähdysten vuoksi ne aiheuttavat usein hämmennystä ympärillä olevissa ihmisissä ja siksi eriasteista, usein huomattavaa, sosiaalista ja toiminnallista haittaa. Tic-oire voi olla myös itsensä vahingoittamista.

Oireet alkavat tavallisimmin 5-7 vuotiaana, niiden tiheys ja voimakkuus voi vaihdella paljon. Oireet ovat usein pahimmillaan 10-12 vuoden iässä. Suurimmalla osalla nuoruusiässä tai varhaisaikuisuudessa tic-oireet vähenevät tai loppuvat niin, ettei niistä ole enää haittaa. Häiriön syyt ovat puutteellisesti tunnettuja, mutta perinnöllisillä tekijöillä on suuri merkitys.

Touretten oirekuvaan ja siten lapsen tai nuoren toimintakykyyn vaikuttavat oleellisesti myös liitännäishäiriöt, jotka on myös tärkeä tunnistaa ja hoitaa. Impulsiivisuutta, räjähtävää käytöstä ja raivokohtauksia saattaa esiintyä erityisesti niillä lapsilla, joilla on liitännäishäiriönä ADHD tai pakko-oireinen häiriö, joskus molemmat. Myös heikko itsetunto, vetäytyminen sosiaalisista suhteista ja masennus ovat yleisiä ongelmia, osalla täyttyvät myös autismikirjon häiriön kriteerit.

Seuraavat vaiheet

Tutkimukset ja hoito

Tutkimukset ja hoito

Oireiden ja kokonaistilanteen alkukartoitus tehdään perusterveydenhuollossa, tavallisimmin neuvolassa, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa tai Perhepalvelukeskuksella. Diagnoosi, neuvonta ja ohjaus sekä yleinen lapsen tai nuoren sosiaalisen selviytymisen tuki voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa, jos tilanteessa ei tarvitse epäillä liitännäishäiriöitä, lapsen tai nuoren arkiselviytymisessä ei ole suurta pulmaa ja siten perusterveydenhuollon tuki riittää. Jos herää epäily Touretten oireyhtymästä yhdessä muun liitännäishäiriön kanssa, on arvio erikoissairaanhoidossa paikallaan. Jos lapsen tai nuoren arvioidaan tarvitsevan lääkitystä tai intensiivistä terapiaa oireiden helpottamiseksi, niiden suunnittelu kuuluu asiaan perehtyneelle erikoislääkärille, tavanomaisimmin lastenpsykiatrille, nuorisopsykiatrille ja joskus lastenneurologille.

Hoito suunnitellaan ja toteutetaan aina yksilöllisesti lapsen tai nuoren sekä hänen perheensä kokonaistilanne huomioiden. Tärkeintä on lapsen tai nuoren sekä hänen perheensä ohjaus ja neuvonta oireyhtymän suhteen. Usein tarvitaan tukitoimia päivähoitoon, kouluun tai opintoihin. Myös sopeutumisvalmennus ja vertaistuki ovat perheille tärkeitä. Mikäli tic-oireiden aiheuttama toiminnallinen tai sosiaalinen haitta on merkittävää, voidaan oireita helpottaa lääkehoidolla. Lääkehoitoa ei tule koskaan käyttää ainoana hoitomuotona ilman psykososiaalista tukea. Myös kognitiivisen terapian keinoja voidaan käyttää oireiden helpottamiseksi. Oleellista on myös tunnistaa ja hoitaa samanaikaishäiriöt asiaan kuuluvalla tavalla.

Seuraavat vaiheet

Seuranta

Seuranta

Hoidon vasteen seuranta toteutetaan pääsääntöisesti perusterveydenhuollossa. Jos lapsella/ nuorella on käytössä lääkitys, kuuluu seurantatiimiin myös alan erikoislääkäri.

Seuraavat vaiheet

Tukitoimet

Tukitoimet

Neuropsykiatrisissa häiriöissä ensisijaisina tukimuotoina ovat vanhemmille ja muulle arjen lähipiirille tiedon jakaminen sekä tarvittaessa lääkkeellinen hoito.

Terapiamuodoissa ensisijaisesti käytetään ryhmämuotoista hoitoa ja valikoiden tarvittaessa yksilöterapioita. Jokaisen terapian ja tuen tarve määritellään yksilöllisesti, moniammatillisen työryhmän tietämystä hyödyntäen.

Taso 1. Arjen terapia

  • Vanhempien ohjaus
    • 1. ensitieto: nepsy haasteet
    • 2. miten ohjataan arjessa
  • Lääkehoito
  • Strategia- ryhmät
  • Nepsyohjaajan ohjauskäynnit
  • Sosiaalihuoltolain mukaiset lapsiperhepalvelut
  • Sopeutumisvalmennuskurssit
  • Koulun/ varhaiskasvatuksen kasvun ja oppimisen tuki

Taso 2. Ryhmämuotoinen terapia

  • Totaku-ryhmät
  • Nuorten ryhmät
  • Sosiaalisten taitojen ryhmät 4-6-vuotiaille
  • Autismiryhmä
  • Vertaistukiryhmät

Taso 3. Yksilöllinen terapia

  • Nepsy-valmennus
  • Vanhempien tukikäynnit
  • Toimintaterapia
  • Musiikkiterapia
  • Autismikuntoutus
  • Perheterapia
  • Neuropsykologinen kuntoutus
  • Kuntoutusjakso Vaaliala
  • Kommunikaatio-ohjaus

Taso 4. Vaativa tuki arkeen

  • Tukiperhe (tarvittaessa jo aiemmin)
  • Omaishoidon tuki
  • Tukihenkilö
  • Henkilökohtainen apu
  • Erityishuolto-ohjelman mukaiset palvelut
  • Tuettu asuminen
  • Ammatillinen tukihenkilö

 

Seuraavat vaiheet

 

Ammattilaisille lisätietoa lastenneurologianhoitajat-sivustolla.

Ole ystävällinen ja anna palautetta hoitopolusta tämän linkin kautta.